Viime vuosina ja viime kuukausina on puhuttu paljon vihapuheesta, törkeästä nimittelystä, valheista, muunnellusta totuudesta, harhaan johtamisesta, maalittamisesta, trollaamisesta, tahallisesta väärinymmärtämisestä, väärien väitteiden, huhujen sekä juorujen levittämisestä, julkisesta häpäisemisestä ja epäasiallisesta kielenkäytöstä. Tällaista tapahtuu ympäri maailmaa esimerkiksi politiikan saralla, myös meillä Suomessa, kuten olemme voineet valitettavasti todeta. Erityisesti sosiaalinen media on täynnä leimaavaa ja nimittelevää kielenkäyttöä. Olen ollut havaitsevinani, että tällainen ilmaisu- ja puhetapa leviää ja tarttuu epidemian lailla, ei vain politiikkaan, vaan myös muihin yhteisöihin, tapahtuipa se sitten millä keinoin tahansa. Epäasiallisesta someöyhötyksestä on tullut arkipäivää, ja ennen epäasiallisena pidetystä puhetavasta on tullut ikään kuin uusi normaali. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta vähimmäisvaatimuksen asiallisessa puheessa pitäisi olla totuus sekä totuuden ja mielipiteen erottaminen toisistaan.

Käytetty kieli ja ilmaisutapa kertovat asenteista. Asenteet muokkaavat kieltä. Mutta myös päinvastoin, käytetty kieli muokkaa asenteita ja ajatuksia. Asenteet ja ajatukset muokkaavat viestintäkäyttäytymistä. Alussa kuvatun kaltaista puhetapaa ja keskustelukulttuuria, tai sen puutetta, voi esiintyä myös eri työyhteisöissä, järjestöissä ja muissa epävirallisimmissakin yhteisöissä. Onneksi epäasialliseen kohteluun on aiempia vuosikymmeniä enemmän kiinnitetty huomiota nimenomaan työelämässä, jossa asiallisen kohtelun katsotaan olevan osa työsuojelua ja hyvinvointia. Asiassa on kuitenkin vielä paljon työtä. Yhteisön sisällä voidaan esimerkiksi sosiaalisen median sijasta käydä toisten kimppuun sähköpostikiusaamisella ja -maalittamisella, avoimesti tai selän takana.

Olen eri yhteyksissä, sekä kouluttaessa että järjestötoiminnassa joutunut käsittelemään kiusaamista ja epäasiallista kohtelua. Epäasiallista kohtelua ovat mm. seuraavat tekijät: Huutaminen, hyökkääminen, uhkailu, aggressiivisuus, perättömien juorujen ja asioiden väittänen ja levittäminen, nöyryyttäminen ja häpäiseminen (myös julkisesti), maineen mustaaminen, häirintä ja epäasiallinen kohtelu, nöyryyttäminen, vähättely, alistaminen, mitätöiminen, ylimielisyys, työsuhteen vähättely, työn tärkeyden sekä ammattitaidon ja työssä suoriutumisen vähättely ja mitätöinti, työsuorituksen jatkuva arvostelu, työn ja työtehtävien sekä työhön liittyvän koulutuksen hankaloittaminen ja estäminen, turha puuttuminen, mielipiteen esittämisen estäminen, kyttääminen, eristäminen ja yhteydenpidon estäminen, syrjäyttäminen, vuorovaikutuksen tarkoituksellinen haittaaminen, epäilyn osoitukset, virheiden etsiminen ja tai/ niiden tekemiseen johdattaminen, mielipiteen sivuuttaminen, negatiivinen palaute, negatiivinen sanallinen ja sanaton viestintä, myönteisen palautteen puute sekä suora ja tarkoituksellinen loukkaaminen ja haavoittaminen.

En ole varmaankaan ainoa, joka toivoo asiallista, totuuteen ja johdonmukaiseen argumentointiin perustuvaa puhe- ja keskustelukulttuuria, jossa tosiasiat ja mielipiteet erotetaan toisistaan. Puhe- ja keskustelukulttuurissa olisi toivottavaa muistaa ja ottaa huomioon antiikin klassiset hyveet: hyvyys, reiluus, oikeudenmukaisuus, rehellisyys, kunniallisuus, järkevyys, kohtuullisuus, kauneus ja rohkeus. Onneksi on toimijoita ja vaikuttajayksilöitä, jotka osaavat ottaa nämä seikat huomioon, myös ikävistä asioista totuudellisesti ja rohkeasti puhuessaan, keskustellessaan ja kirjoittaessaan. Se antaa puhekulttuurista huolestuneellekin toivoa siitä, että puhe- ja keskustelukulttuuri ei ole peruuttamattomasti rappiolla.. 

Lopuksi kerron kuulemani opettavaisen tarinan. 

Eräänä päivänä Sokrates törmäsi tuttuunsa, joka pysäytti tämän kertoakseen uutisen: 

”Sokrates, tiedätkö, mitä juuri kuulin eräästä tuttavastasi?”

”Hetkinen”, Sokrates sanoi. ”Ennen kuin alat kertoa, haluaisin, että läpäiset pienen testin. Sen nimi on kolmoissuodatintesti.”

”Kolmoissuodatin?” kysyi mies. ”Juuri niin”, Sokrates sanoi. ”Ennen kuin kerrot minulle, mitä olet kuullut tästä tuttavastani, kokeillaanpa suodattaa se, mitä aiot sanoa.”

”Ensimmäinen suodatin on Totuus. Oletko varmistunut siitä, että se, mitä aiot kertoa, on totta?”, sanoi Sokrates. ”En”, mies vastasi, ”Itse asiassa kuulin vain asiasta juuri…”. ”Hyvä on”, sanoi Sokrates. ”Toisin sanoen et tiedä, onko asia totta vai ei”

Sokrates jatkoi edelleen: ”Kokeillaan sitten seuraavaa suodatinta. Se on Hyvyys. Onko se, mitä aiot kertoa, tuon tuttavan kannalta hyvää?” ”Ei. Pikemminkin päinvastoin…”, mies aloitti. Sokrates keskeytti hänet: ”Eli haluat kertoa minulle jotakin pahaa tuttavastani, vaikka et tiedä, onko se edes totta.”

Mies meni hieman noloksi, mutta Sokrates jatkoi: ”Voit silti läpäistä testin, sillä kolmas suodatin on Hyödyllisyys. Onko sillä tiedolla, jonka aiot tuttavastani kertoa, minulle jotakin hyötyä?”

”No, ei oikeastaan”, mies vastasi.

Sokrates totesi: ”Jos kerran asia, jonka aiot kertoa minulle, ei ole välttämättä totta, eikä hyvää, eikä siitä ole minulle hyötyä, miksi edes kertoa siitä minulle?”

© Paula Hjelt-Putilin, 2020