Assertum toivottaa mukavaa joulunaikaa ja joulutunnelmaa jakamalla t\u00e4m\u00e4n Paula Hjelt-Putilin kirjoittaman joulutarinan sivuilla vierailijoille.<\/p>\n
SALAPER\u00c4IST\u00c4<\/p>\n
\u201dKyll\u00e4p\u00e4 tuoksuu hyv\u00e4lle\u201d, ajatteli Joona.<\/p>\n
Oli jouluaaton p\u00e4iv\u00e4. Joonan sieraimia hiveli miellytt\u00e4v\u00e4sti kuuseen ripustettujen ja perheen kanssa yhdess\u00e4 leivottujen piparien tuoksu. Iso latvakuusi suitsutti tuoksusinfonian harmoniaan hyv\u00e4ilev\u00e4n kirpe\u00e4\u00e4 aromiaan. Keitti\u00f6st\u00e4 tulvahti tuoksukiehkura, jolla lanttulaatikko ilmaisi valmistumistaan. Joona rakasti t\u00e4t\u00e4 tuoksujen kimaraa, josta oli vahvat ja salaper\u00e4ist\u00e4 tunnelmaa luovat muistot menneilt\u00e4kin jouluilta.<\/p>\n
Aamiaisella oli riisipuuroa. Joonalla oli puuron j\u00e4ljilt\u00e4 viel\u00e4 kanelinmaku suussaan. H\u00e4nt\u00e4 oli onnistanut. H\u00e4n oli saanut puuroon k\u00e4tketyn mantelin ja sai siksi toivoa salaisen toivomuksen. Kun h\u00e4n oli is\u00e4n kanssa joulukuun alussa kirjoittanut joulupukille lahjatoivomuslistaa, h\u00e4n oli kirjoittanut sinne \u201dpuhelin\u201d. Is\u00e4 oli \u00e4\u00e4neen aprikoinut, ett\u00e4 onkohan liian aikaista hankkia k\u00e4nnykk\u00e4 vain kuusivuotiaalle. Joona muistutti is\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jo helmikuussa seitsem\u00e4n vuotta. Nyt mantelin saatuaan Joona oli hiljaa mieless\u00e4\u00e4n toivonut omaa puhelinta. Ilmassa oli salaper\u00e4ist\u00e4 odotuksen tuntua.<\/p>\n
Joona ripusti sisarensa Mirva-Maarian kanssa viimeisi\u00e4 lasipalloja kuusen oksille. Joonaa harmitti kovasti, ett\u00e4 h\u00e4n ei niille ylemmille oksille ylt\u00e4nyt, ja h\u00e4nen oli pakko pyyt\u00e4\u00e4 isosiskoa ripustamaan ylempien oksien pallot, sill\u00e4 is\u00e4 ja \u00e4iti kielsiv\u00e4t Joonaa kiipe\u00e4m\u00e4st\u00e4 tikkaille. Sen sijaan 14-vuotias Mirva-Maaria sai nousta tikkaille koristeluja viimeistelem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
\u201d\u00c4rsytt\u00e4v\u00e4\u00e4! Ei ole reilua!\u201d sanoi Joona<\/p>\n
Mutta saipa Joona kuitenkin alhaalta ohjeistaa tikkailla tasapainoilevaa Mirva-Maariaa siit\u00e4, mik\u00e4 pallo mihinkin oksanhaaraan laitetaan.<\/p>\n
\u201dKultaiset, hopeiset ja valkoiset sinne syvemm\u00e4lle, kun ne sielt\u00e4 erottuu. Sit laita ne punaiset ja siniset ja muut tummat ulommille oksille ja oksien k\u00e4rkiin\u201d ohjeisti Joona asiantuntevuutta kokien t\u00e4rke\u00e4st\u00e4 teht\u00e4v\u00e4st\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
\u201dMit\u00e4 s\u00e4 haluat joululahjaksi?\u201d, Joona kysyi Mirva-Maarialta.<\/p>\n
\u201dMeikkej\u00e4 ainakin\u201d, huokaili Mirva-Maaria.<\/p>\n
\u201dTyhm\u00e4. Et s\u00e4 oo mik\u00e4\u00e4n aikuinen nainen, etk\u00e4 \u00e4iti. Et s\u00e4 saa meikkej\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4\u201d, Joona tuhahti.<\/p>\n
\u201d Ite oot tyhm\u00e4, pikkuj\u00e4b\u00e4\u201d, vastasi isosisko.<\/p>\n
\u201dHei, lapset, ei nyt haukuta ja nimitell\u00e4\u201d, sanoi is\u00e4 asialliseen s\u00e4vyyn.<\/p>\n
\u201dPuhutaanpa nyt kauniisti, kun on joulukin\u201d, tyynnytteli \u00e4iti.<\/p>\n
Is\u00e4 alkoi suoristella kuusessa olevia oikeita kynttil\u00f6it\u00e4, jotka olivat menneet vinoon, kun lapset olivat ripustelleet lasipalloja. Perheell\u00e4 on tapana polttaa joulukuusessa my\u00f6s el\u00e4vi\u00e4 kynttil\u00f6it\u00e4, silloin kun he ovat kuusen \u00e4\u00e4rell\u00e4. Sammutuspeite ja vesiastia ovat aina k\u00e4den ulottuvilla k\u00e4tk\u00f6ss\u00e4. Turvallisuusriski kuusen kaatumiseen ovat my\u00f6s liian alhaalle sijoitetut piparit. Nimitt\u00e4in perheen koira, Skotlannin terrieri Lipsu, viralliselta nimelt\u00e4\u00e4n Lisbeth Cecilia af Yl\u00e4t\u00f6yry, napsisi mielell\u00e4\u00e4n niit\u00e4 pipareita. Lipsu onkin koettanut hyppi\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in niihin pipareihin ylt\u00e4\u00e4kseen, ja kerran oli kuusi kaatuakin, kun Lipsu hyp\u00e4tess\u00e4\u00e4n sai yhden piparin hampaisiinsa. Onneksi is\u00e4 eh\u00e4tti v\u00e4liin. Ja olipa yhteen pipariin laitettu ripustuslanka liian l\u00e4helle reunaa, mink\u00e4 seurauksena lanka uursi piparin reunan auki, ja niinp\u00e4 se possupipari putosi kuusesta lattialle. Valpas Lipsu s\u00e4nt\u00e4si oitis herkuttelemaan murentuneella piparilla. Sen j\u00e4lkeen Lipsu p\u00e4ivysti toiveikkaana kuusen alla odottaen mahdollisesti viel\u00e4 putoavia pipareita, haikeana kuusen yl\u00e4oksille katsellen.<\/p>\n
Kuusen koristelu oli loppusuoralla. Viel\u00e4 aseteltiin ohuita hopeisia enkelinhiuksia kuusen kimmellykseksi ja koristelun viimeistelemiseksi. \u00c4iti ja Mirva-Maaria olivat tarkkoja siit\u00e4, ett\u00e4 enkelinhiukset sijoitettiin tasaisesti ymp\u00e4ri kuusta, mieluiten yksitt\u00e4in eik\u00e4 tukkoisina, lasipalloilta huomiota vievin\u00e4 kimppuina. Piparivahti Lipsu v\u00e4isteli kuusen juurella perheen erikokoisia jalkoja. Ikkunasta n\u00e4kyi pimenev\u00e4\u00e4 taivasta vasten hiljalleen leijailevat lumihiutaleet. Joonan mielest\u00e4 ne toivat selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n, salaper\u00e4isen jouluviestin yl\u00e4avaruudesta.\u00a0 Joulukukat koristivat kotia. Kuusen, piparien, kukkien ja keitti\u00f6st\u00e4 kantautuvien tuoksujen n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n pilvi loihti salaper\u00e4isyytt\u00e4, joka sai Joonan tuntemaan odottavaa j\u00e4nnityst\u00e4. J\u00e4nnitys kihelm\u00f6i vatsanpohjassa sinne t\u00e4nne lepattavina perhosparvina. Eik\u00e4 Joona voinut olla ajattelematta joulupukkia, joka tulisi ruokailun j\u00e4lkeen lahjoinensa. Mit\u00e4h\u00e4n niiss\u00e4 salaper\u00e4isiss\u00e4 lahjapaketeissa mahtaisi olla? Joonaa kuumotti ja odotus tykytti rintakeh\u00e4ss\u00e4, k\u00e4sivarsissa ja poskissa.<\/p>\n
Viel\u00e4 oli yksi perinteeksi muodostunut seremonia. Lamput sammutettiin, koti peittyi \u00e4\u00e4riviivattoman pimeyden vaippaan. Perhe muodosti k\u00e4si k\u00e4dest\u00e4 toisiaan pit\u00e4en jonon. Is\u00e4 oli ensimm\u00e4isen\u00e4, ja piti \u00e4iti\u00e4 k\u00e4dest\u00e4. \u00c4idin k\u00e4si piti otteessaan Mirva-Maarian k\u00e4tt\u00e4, Mirva-Maaria oli tarttunut Joonan v\u00e4r\u00e4j\u00e4v\u00e4\u00e4n ja kosteankuumaan k\u00e4t\u00f6seen. Is\u00e4 johdatti perhejononsa valottomaan kylpyhuoneeseen, irrotti otteensa ja j\u00e4tti perheens\u00e4 pime\u00e4\u00e4n odottamaan suljetun oven taakse. He kyll\u00e4 tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 is\u00e4 oli sytytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 joulukuusen aitoja kynttil\u00f6it\u00e4, el\u00e4v\u00e4\u00e4 tulta. Mirva-Maaria ja \u00e4iti keskustelivat aterian tarjoamiseen liittyvist\u00e4 asioista. Joona oli hieman turhautunut odotukseen ja nyki hermostuneesti Mirva-Maariaa hameesta.<\/p>\n
\u201dKauanks t\u00e4\u00e4 viel\u00e4 kest\u00e4\u00e4?\u201d, kysyi Joona. \u201dM\u00e4 en jaksa oottaa\u201d.<\/p>\n
\u201dViittisiks hei olla repim\u00e4tt\u00e4 mun hameesta\u201d, tokaisi Mirva-Maaria.<\/p>\n
\u201dOdotetaan ihan kaikessa rauhassa. Is\u00e4ll\u00e4 ottaa aikansa, kun t\u00e4ytyy ne korkealla olevat kynttil\u00e4tkin sytytt\u00e4\u00e4, ja ne ensin ennen niit\u00e4 alempia. Kyll\u00e4 me kohta p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n t\u00e4\u00e4lt\u00e4\u201d, rauhoitteli \u00e4iti.<\/p>\n
Yht\u00e4kki\u00e4 kuului rymin\u00e4\u00e4 ja Lipsun lyhyt kime\u00e4 kiljaisu. Joona s\u00e4ik\u00e4hti. Mirva-Maaria alkoi nauraa \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti.<\/p>\n
\u201dMit\u00e4 siell\u00e4 tapahtuu? Onko kaikki okei?\u201d, huusi \u00e4iti.<\/p>\n
\u201dEi mit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4. Jalkani vain lipsahti tikkaiden askelmalta, ja alas tullessa astuin vahingossa Lipsun varpaille\u201d, vastasi is\u00e4. \u201dMutta nyt on valmista. Tulen hakemaan teid\u00e4t.\u201d<\/p>\n
\u201dSilm\u00e4t kiinni ja tarttukaa taas toisianne k\u00e4dest\u00e4\u201d, sanoi is\u00e4. H\u00e4n avasi oven, tarttui ensimm\u00e4isen\u00e4 vastaan ojennettuun k\u00e4teen.<\/p>\n
\u201dEik\u00e4 saa kurkkia ennen kuin annan luvan.\u201d<\/p>\n
Is\u00e4 ohjasi perhejonon olohuoneeseen, asetti kunkin seisomaan paikoilleen, ja ilmoitti: \u201dNyt saa avata silm\u00e4t.\u201d<\/p>\n
Ja he avasivat.<\/p>\n
\u201dOoooh!\u201d, sanoi \u00e4iti.<\/p>\n
\u201dVuaude!\u201d, sanoi Mirva-Maaria.<\/p>\n
\u201dU-peee, hie-no!\u201d sanoi Joona.<\/p>\n
Seremoniaan kuului \u00e4\u00e4neen ihastella el\u00e4vin kynttil\u00f6in valaistua joulukuusta. Ja komealtahan se kuusi n\u00e4yttikin, l\u00e4hes kolmemetrisess\u00e4 korkeudessaan, koristeineen, kimalluksineen, kynttil\u00f6ineen ja valoineen.<\/p>\n
Jouluaterian j\u00e4lkeen \u00e4iti ja is\u00e4 korjasivat ruuat p\u00f6yd\u00e4st\u00e4 ja kiid\u00e4ttiv\u00e4t astiat tiskikoneeseen. Mirva-Maaria l\u00e4hti viem\u00e4\u00e4n kynttil\u00f6it\u00e4 mummin ja ukin haudalle. Joona katseli ikkunoista, joko joulupukkia n\u00e4kyisi.<\/p>\n
\u201dJoona, voisitko sin\u00e4kin tulla t\u00e4nne keitti\u00f6\u00f6n auttamaan, niin p\u00e4\u00e4st\u00e4isiin nopeammin jatkamaan illan viettoa?\u201d, \u00e4iti kutsui.<\/p>\n
\u201dJoo, tulen m\u00e4\u201d, ilmoitti Joona joulupukin odotustuskissaan.<\/p>\n
Pian keitti\u00f6 saatiinkin siistityksi, ja he siirtyiv\u00e4t olohuoneeseen. Jonkin ajan kuluttua ulko-oveen koputettiin. Kaikki kiiruhtivat ovelle avaamaan, ja joulupukkihan se sielt\u00e4 tuli. Pukki kutsuttiin lahjakoreineen olohuoneeseen. Pakollisten kysymysten ja vastausten j\u00e4lkeen kiltiksi todettu Joona lauloi joulupukille laulun. Sitten pukki alkoi jakaa lahjoja. Joona hieman ihmetteli pukin olemusta. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n pukki oli laihtunut ja kutistunut viime vuodesta. Mutta ehk\u00e4 se johtui vanhuudesta. Kyll\u00e4h\u00e4n mummikin oli kutistunut viimeisin\u00e4 vuosinaan. Joona ihmetteli, ett\u00e4 miksi se is\u00e4 r\u00e4pl\u00e4si k\u00e4nnykk\u00e4\u00e4ns\u00e4. Ainahan se oli sanonut, ett\u00e4 seurassa on ep\u00e4kohteliasta n\u00e4pel\u00f6id\u00e4 puhelimen kanssa. Pukki oli jakanut lahjoja. Nyt h\u00e4n nosti korista paketin, jossa oli Joonan nimi p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ojensi sen Joonalle \u2013 ja kas kummaa! Siin\u00e4 samassa paketti alkoi pirist\u00e4. Joona s\u00e4ik\u00e4hti, n\u00e4ytti ensin kummastuneelta, mutta sitten h\u00e4nen kasvonsa kirkastuivat ahaa-el\u00e4myksen innoittamaan hymyyn.<\/p>\n
\u201dJesss!\u201d huusi Joona. H\u00e4n alkoi vauhdilla repi\u00e4 pakettia auki \u2013 ja mik\u00e4 sielt\u00e4 l\u00f6ytyik\u00e4\u00e4n. Matkapuhelin myyntipakkauksessaan. Joona k\u00e4\u00e4ntyi katsomaan hymyilev\u00e4\u00e4 is\u00e4\u00e4, joka oli laskenut oman puhelimensa p\u00f6yd\u00e4lle. Joona loikkasi halaamaan is\u00e4\u00e4 ja \u00e4iti\u00e4, kumarsi sitten joulupukille ja sanoi: \u201dKii-ii-tos.\u201d<\/p>\n
Lahjakori alkoi olla jo melkoisen tyhj\u00e4. Joulupukki kumartui nostamaan korin pohjalta viimeisi\u00e4 paketteja. Ja mit\u00e4 Joona silloin n\u00e4kik\u00e4\u00e4n? Joulupukin turkinliepeen alta pilkahti Mirvaa-Maarian pitsimekon helma. Joonan ajatukset l\u00f6iv\u00e4t hetken tyhj\u00e4\u00e4. Sitten h\u00e4ness\u00e4 eteni pettymyksen sykkiv\u00e4 aalto. Joulupukki ei ollutkaan totta. Mutta hetken mietitty\u00e4\u00e4n h\u00e4n ilahtui oivalluksestaan.<\/p>\n
\u201dAhaa, Mirva-Maaria siis muka oli hautausmaalla\u201d tuumi Joona ajatuksissaan. \u201dJa nuo muut luulee, ett\u00e4 en ymm\u00e4rr\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Mutta en kerro niille, et-t\u00e4 m-m\u00e4 tied\u00e4n. En kerro niille koskaan, paitsi ehk\u00e4 joskus aikuisena. Jos joulupukki on ollut salaper\u00e4inen, niin kyll\u00e4 min\u00e4kin osaan. Ha-haa, puijaan heit\u00e4\u201d, ajatteli Joona ilkikurisesti.<\/p>\n
Is\u00e4 ja \u00e4iti kysyiv\u00e4t, milt\u00e4 Joonasta nyt tuntuu.<\/p>\n
\u201dT\u00e4\u00e4ll\u00e4 tuntuu ja tuoksuu salak\u00e4hm\u00e4iselt\u00e4\u201d, ilmoitti Joona hienoinen virne suupieless\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
<\/p>\n
\u00a9 Paula Hjelt-Putilin, 2018<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Assertum toivottaa mukavaa joulunaikaa ja joulutunnelmaa jakamalla t\u00e4m\u00e4n Paula Hjelt-Putilin kirjoittaman joulutarinan sivuilla vierailijoille. SALAPER\u00c4IST\u00c4 \u201dKyll\u00e4p\u00e4 tuoksuu hyv\u00e4lle\u201d, ajatteli Joona. Oli jouluaaton p\u00e4iv\u00e4. Joonan sieraimia hiveli miellytt\u00e4v\u00e4sti kuuseen ripustettujen ja perheen kanssa yhdess\u00e4 leivottujen piparien tuoksu. Iso latvakuusi suitsutti tuoksusinfonian harmoniaan hyv\u00e4ilev\u00e4n kirpe\u00e4\u00e4 aromiaan. Keitti\u00f6st\u00e4 tulvahti tuoksukiehkura, jolla lanttulaatikko ilmaisi valmistumistaan. Joona rakasti t\u00e4t\u00e4 tuoksujen […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[1],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.assertum.com\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/318"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.assertum.com\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.assertum.com\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.assertum.com\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.assertum.com\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=318"}],"version-history":[{"count":4,"href":"http:\/\/www.assertum.com\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/318\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":323,"href":"http:\/\/www.assertum.com\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/318\/revisions\/323"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.assertum.com\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=318"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.assertum.com\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=318"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.assertum.com\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=318"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}